Esittely, Gordoninsetterit, kennel Uwexin
Hei,
Olen Mervi Toivola. Perheeseeni kuuluu avomieheni Jukka-Pekka sekä lapsemme Samu ja Juuso. Asustelemme Tuusulassa kahden gordoninsetterin sekä yhden saksanpaimenkoiran kanssa. Minulle tuli ensimmäinen gordoninsetteri Limbo vuonna 1988 Ruotsista ja muutaman vuoden päästä saapui "Donna" Vidjoel's Don Chiquita kotiimme.
Ensimmäiset Uwexin gordoninsetteri pennut syntyivät vuonna 1995 ja tästä pentueesta jäi kotiin kasvamaan Uwexin Moviestar "Columbo" ja sijoitukseen meni Sirpa Iikkolalle ja Karille "Zini" Uwexin Crystalstar.
Näin alkoi pienimuotoinen ja tarkkaan harkittu kasvatustyömme gordoninsettereiden parissa. Vuosien varrella olemme tuoneet mm. Australiasta ja Yhdysvalloista uutta verta gordonikantaamme yhteistyössä Groovin, Moonset ja Equals kennelien kanssa.
Suuri kiitos Tiinalle, Tarjalle ja Karille sekä Janille ja Ullalle upeasta yhteistyöstä ja avusta jota olemme saaneet. On ollut ilo seurata kasvattiemme elämää ja hienoa on kuinka paljon olemme saaneet ystäviä tämän koiraharrastuksemme myötä.
Rodun historiaa
Kaunis, älykäs ja lintuvaistoinen - historia mainitsee mustan ja punaisin merkein olevan setterin 1600-luvulta Skotlannista ja Englannista. 1820 luvulla Gordonin herttua oli saanut huomiota kehittämllä näistä omistamistaan "black and tan" koirista rodun, jolla esiintyi Gordoninsetterille tyypilliset tuntomerkit. George Blunt ja Daniel Webster toivat rodun USA:han vuonna 1842 tuottamalla kaksi herttualta hankittua yksilöä nimiltään Rake ja Rachel. Nämä koirat olivat kantakoirina rodulle, jonka Amerikan kennelliitto virallisesti hyväksyi vuonna 1892.
Gordoninsetteri on alunperin jalostettu lintukoiraksi. Vaikka metsästysvaisto ilmenee edelleenkin voimakkaana rodussa, gordonit ovat myös kotikoiria, seurakoiria, näyttelykoiria ja tokokoiria. Rotumääritelmä sallii melko laajan kirjon eri kokoisia ja painoisia koiria riippuen siitä, minkälaisessa maastossa niillä metsästetään. Gordonit ovat raskaampia luustoltaan ja lihaksistoltaan kuin muut setterirodut. Urosten koko vaihtele 24-27 tuuman välillä ja paino 55-80 paunaa. Nartut ovat pienempiä, säkäkorkeudeltaan 23-26 tuumaa ja painavat 45-70 paunaa.
Gordonin Persoonallisuus
Gordonit ovat valppaita, vilkkaita, miellyttäviä ja äärimmäisen lojaaleja. Ne kiintyvät syvästi omistajiinsa, mutta eivät ole yliystävällisiä vieraille, vaan suvaitsevat vieraiden ihmisten huomiota pikemmin kuin hakevat suosionosoituksia heiltä. Ei voi kieltää, etteikö gordoni olisi sielultaan ikuinen lapsi. Oikealla tekniikalla se voidaan kouluttaa pilaamatta tätä luonteenpiirrettä. Gordonit ovat erittäin älykkäitä koiria, nopeita käyttämään tätä kykyään sekä leikkiin että oman edun tavoitteluun, joten perustottelevaisuus tekee gordonista helpomman kumppanin sekä omistajalleen että yhteiskunnalle. Vaikka gordonit ovat älykkäitä, se ei tee niistä sokeasti tottelevia ja tämä saattaa saada ne vaikuttamaan omapäisiltä. päättäväisyys, lujuus ja johdonmukaisuus ovat avaimia gordonin hallintaan. Kova käsittely ei ole koskaan tarpeellista. Gordoninsetterit kykenevät sopeutumaan mitä erilaisimpiin elinolosuhteisiin, kunhan ne vain ovat vakuuttuneita isäntiensä vastarakkaudesta. Ne tarvitsevat runsaasti liikuntaa ja aivotyötä ylläpitääkseen hyvää fyysistä ja psyykkistä kuntoaan. Gordonit tarvitsevat turvallisesti aidatun alueen, jossa ne voivat vapaasti juosta ja leikkiä tai vaihtoehtoisesti useamman päivittäisen lenkin hihnassa. Rotua ei suositella pidettäväksi vapaana, sillä gordonilla on tapana kulkea nenä tiiviisti maassa ja tämä metsästysvaisto voi johdattaa ne jäljestämään lintua tai oravaa vilkasliikenteisen tien poikki.
Kaunis, älykäs ja lintuvaistoinen - historia mainitsee mustan ja punaisin merkein olevan setterin 1600-luvulta Skotlannista ja Englannista. 1820 luvulla Gordonin herttua oli saanut huomiota kehittämllä näistä omistamistaan "black and tan" koirista rodun, jolla esiintyi Gordoninsetterille tyypilliset tuntomerkit. George Blunt ja Daniel Webster toivat rodun USA:han vuonna 1842 tuottamalla kaksi herttualta hankittua yksilöä nimiltään Rake ja Rachel. Nämä koirat olivat kantakoirina rodulle, jonka Amerikan kennelliitto virallisesti hyväksyi vuonna 1892.
Gordoninsetteri on alunperin jalostettu lintukoiraksi. Vaikka metsästysvaisto ilmenee edelleenkin voimakkaana rodussa, gordonit ovat myös kotikoiria, seurakoiria, näyttelykoiria ja tokokoiria. Rotumääritelmä sallii melko laajan kirjon eri kokoisia ja painoisia koiria riippuen siitä, minkälaisessa maastossa niillä metsästetään. Gordonit ovat raskaampia luustoltaan ja lihaksistoltaan kuin muut setterirodut. Urosten koko vaihtele 24-27 tuuman välillä ja paino 55-80 paunaa. Nartut ovat pienempiä, säkäkorkeudeltaan 23-26 tuumaa ja painavat 45-70 paunaa.
Gordonin Persoonallisuus
Gordonit ovat valppaita, vilkkaita, miellyttäviä ja äärimmäisen lojaaleja. Ne kiintyvät syvästi omistajiinsa, mutta eivät ole yliystävällisiä vieraille, vaan suvaitsevat vieraiden ihmisten huomiota pikemmin kuin hakevat suosionosoituksia heiltä. Ei voi kieltää, etteikö gordoni olisi sielultaan ikuinen lapsi. Oikealla tekniikalla se voidaan kouluttaa pilaamatta tätä luonteenpiirrettä. Gordonit ovat erittäin älykkäitä koiria, nopeita käyttämään tätä kykyään sekä leikkiin että oman edun tavoitteluun, joten perustottelevaisuus tekee gordonista helpomman kumppanin sekä omistajalleen että yhteiskunnalle. Vaikka gordonit ovat älykkäitä, se ei tee niistä sokeasti tottelevia ja tämä saattaa saada ne vaikuttamaan omapäisiltä. päättäväisyys, lujuus ja johdonmukaisuus ovat avaimia gordonin hallintaan. Kova käsittely ei ole koskaan tarpeellista. Gordoninsetterit kykenevät sopeutumaan mitä erilaisimpiin elinolosuhteisiin, kunhan ne vain ovat vakuuttuneita isäntiensä vastarakkaudesta. Ne tarvitsevat runsaasti liikuntaa ja aivotyötä ylläpitääkseen hyvää fyysistä ja psyykkistä kuntoaan. Gordonit tarvitsevat turvallisesti aidatun alueen, jossa ne voivat vapaasti juosta ja leikkiä tai vaihtoehtoisesti useamman päivittäisen lenkin hihnassa. Rotua ei suositella pidettäväksi vapaana, sillä gordonilla on tapana kulkea nenä tiiviisti maassa ja tämä metsästysvaisto voi johdattaa ne jäljestämään lintua tai oravaa vilkasliikenteisen tien poikki.
Lapset ja gordoni sopivat mainiosti yhteen, etenkin jos koira tottuu lapsiin jo nuorella iällä. Gordoneilla on tapana osoittaa voimakasta suojeluviettiä nuoria holhottejaan kohtaan. Jos lapsi itsepintaisesti härnää koiraa, gordoni pyrkii lapsen ulottumattomiin enemmin kuin murisee lapselle. Jos sinulla on lapsia, muista että lapset eivät aina ole tietoisia koiran oikeasta kohtelusta ja heidät tulisikin opettaa kunnioittamaan koiran oikeuksia perheenjäsenenä.
Monet gordoninsetterit ovat hyviä "puhujia". Ne voivat muodostaa aikamoisia ääniä erilaisin sävyin ilmaistakseen itseään: nähdessään ruokaa kuppiin laitettavan, halutessaan juomista, tervehtiessään perhettään tai varoittaessaan vieraista. Jatkuva hännän heilutus on myös osa
niiden tyypillistä tapaa.
Metsästyskumppanina gordonit usein kuvataan itsenäisiksi. Ne kukoistavat saadessaan jakaa hellyytensä ja metsästysintonsa omistajansa kanssa, ne eivät viihdy pelkkinä tarha- tai narukoirina. Gordoneilla on erinomainen lintuvaisto. Ne luovivat maaston läpikotaisin, pysytellen kuitenkin riittävän lähellä ohjaajaansa. Ne eivät metsästä kenen tahansa kanssa: gordoni työskentelee parhaiten isännälleen tai emännälleen. Samat ominaisuudet, jotka tekevät gordonista ihanteellisen ja uskollisen perheenjäsenen tekee niistä myös ihanteellisia henkilökohtaisia metsästyskoiria.
niiden tyypillistä tapaa.
Metsästyskumppanina gordonit usein kuvataan itsenäisiksi. Ne kukoistavat saadessaan jakaa hellyytensä ja metsästysintonsa omistajansa kanssa, ne eivät viihdy pelkkinä tarha- tai narukoirina. Gordoneilla on erinomainen lintuvaisto. Ne luovivat maaston läpikotaisin, pysytellen kuitenkin riittävän lähellä ohjaajaansa. Ne eivät metsästä kenen tahansa kanssa: gordoni työskentelee parhaiten isännälleen tai emännälleen. Samat ominaisuudet, jotka tekevät gordonista ihanteellisen ja uskollisen perheenjäsenen tekee niistä myös ihanteellisia henkilökohtaisia metsästyskoiria.
Gordoninsetterin hoito
Säännöllisen liikunnan lisäksi gordoni tarvitsee myös säännöllistä turkinhoitoa, jotta sen karva näyttäisi terveeltä ja kiiltävältä. Hapsut takkuuntuvat kaiken ikäisillä koirilla helposti ellei niitä harjata vähintään viikoittain. Totutettaessa pentua turkinhoitoon on parasta tehdä sitä useissa pienissä jaksoissa päivittäin. Viikoittaiseen hoitoon tulisi kuulua myös kynsien leikkuu ja korvien puhdistus. Liian pitkät kynnet aiheuttavat hajavarpaisuutta ja siten heikentävät raajoja. Korvatulehduksia kehittyy helposti pitkiin korviin joita ei säännöllisesti puhdisteta, sillä riippuvat korvalehdet pitävät kosteuden korvakäytävissä. Kun käsittelet näin koiraasi se on samalla sosiaalistamista ja helpottaa omistajaa havaitsemaan mahdolliset terveysriskit ennen kuin niistä kehittyy mitään vakavia sairauksia. Monet terveysongelmat johtuvat väärästä rukinnasta , joten huolehdi siitä että gordonisi saa korkealaatuista koiranruokaa. Hyvällä hoidolla ja onnella gordoninsetterin voi olettaa elävän 10-14 vuotiaaksi.
Tulisiko minun teettää gordonillani pentuja?
Vastuullinen kasvattaja suunnittelee jokaisen pentueensa tavoitteenaan rodun parantaminen, perinnöllisten vikojen välttäminen sekä sellaisten jälkeläisten tuottaminen jotka eivät ainoastaan ole parempia kuin vanhempansa, mutta myös askelen lähempänä sitä rotumääritelmän ihannetta. Rodun parantaminen on muutakin kuin pelkän ulkomuodon parantamista; rotumääritelmässä kuvataan myös luonne ja metsästyskyky. Tämän vuoksi metsästyskokeet, näyttelyt ja tottelevaisuuskokeet on katsottu tärkeiksi todistuspohjiksi jalostuskoiria valittaessa. Gordoninsetteri on pohjimmiltaan terve rotu, kuitenkin, kuten eräillä muillakin roduilla, niilläkin esiintyy perinnöllisiä vikoja jotka voivat siirtyä jälkeläisiin, kuten esimerkiksi lonkkavika. Huolellinen jalostukseen käytettävien koirien tutkiminen on välttämätöntä, jotta voidaan vähentää todennäköisyyttä saada terveys- ja luonneongelmia.
Kyseinen kirjoitus on vapaasti suomennettu GSCA:n (Gordon Setter Club of America) uudelle pennunomistajalle jakamasta vihkosesta, siksi jotkut kohdat saattavat kuulostaa hieman oudoilta suomalaisen setterinomistajan korvaan. Toivotamme kuitenkin antoisia lukuhetkiä.